08.05.2012
Lasse Pipinen


Ketä kiinnostaa?

Viestintätoimistojen ihmiset ovat varsinaisia moniosaajia. Toimistossa on kehityttävä käsittelemään monenlaista tietoa lähes kaikilta aloilta, jotta asiakkaan asialle saadaan tuloksia. Kukaan ei halua ottaa tietoa vastaan, jossa tiedot ovat väärin tai asia on muuten vain välikädessä väärin ymmärretty.

Aihe tuli mieleeni, kun selailin omia twiittejäni ja jäin pohtimaan, että ketäköhän tämäkin sekamelska kiinnostaa. Olen jakanut ystävällisesti tietoa puolison uudesta älypuhelimesta (kuvatviitti), etsinyt haastateltavia blogitutkimukseen (pelkkä tviitti) ja uudelleen tviitannut presidenttipelin media-analyysiä. Tviiteissä sallitaan tiedon pirstaloituminen ja hajanaisuus, eikä kukaan edes oleta, että linkin takaa löytyvässä blogissa kaikki tieto on oikein. Odotamme kuitenkin kaikki, että sanomalehdessä olevat asiat olisi edes yhteen kertaan tarkistettuja. Tässä ristitulessa – nopeus ja oikea taustatieto – viestinnän ammattilaiset koittavat luovia ja tehdä tulosta.

Pitäisikö keskittää viestinnän osaaminen painettuun sanaan ja tarjota paljon taustatietoa ja hyviä haastateltavia sekä tehdä valmiiksi hyvin taustoitettuja juttuja. Vai pitäisikö jokainen lyhyt tiedote, kuva ja älähdys tviitata eteenpäin, jotta tieto varmasti ehtii ajoissa (mihin?). Tähän vielä päälle mediakentän monimuotoisuus vuorovaikutteisuuksineen ja liikkuvine kuvineen ja äänineen ja mitä vielä.

Samalla kun pöydälläni lojuu suuren matkailubrändin viestintäsuunnitelma, vilkuilen jo kovasti täysin toisen alan vaikuttajaviestinnän haasteisiin. Lääketieteelliset haasteet saavat tänään odottaa. Ai niin, kiinnostaisikohan minua huomenna esimiesviestintä?

Tärkeintä on saada joku (mattimeikäläinen) kiinnostumaan aiheesta ja uskoa, että tekemisemme loppujen lopuksi kantaa niin suuren hedelmän, että viestintä myös vaikuttaa ihmisten tekoihin. Siksipä sanonkin rohkeasti, että on hyvä tuoda aiheet, asiat ja viestinnälliset haasteet yhdessä pohdittavaksi. Toimistossa, joka tekee monen toimialan kanssa töitä, on ymmärrystä ja osaamista niin omasta alasta kuin oman laatikon ulkopuolelta. Ja ennen kaikkea jokaisen tiedotteen, videon, tviitin, postauksen ja artikkelin kohdalla olisi hyvä pysähtyä miettimään: Ketä kiinnostaa?


  • Facebook
  • LinkedIn
  • RSS
  • Twitter
26.04.2012
Tiina Hosiokoski


Omakuva vs. muiden näkemä kuva

Harrastan valokuvausta, tai sanotaanko, että en vain harrasta vaan olen aika intohimoinen kuvaaja. Joulun ehdottomasti paras lahja on uusi putki (vaikka ovat ne korutkin ihan kivoja) ja häiden kohokohta se, kun pääsee kuvaamaan hääparia kirkossa papin takaa. Kuvaan kymmeniätuhansia kuvia vuodessa: ruokaa, kotia, tilanteita, juhlia, maisemia ja ihmisiä.

Kuvatessa huomaa erittäin selvästi sen, kuinka oma käsitys kuvattavasta poikkeaa joskus voimakkaastikin hänen omastaan. Itse pidän parhaana otoksena tiettyä kuvaa, jossa kuvattava on mielestäni sen näköinen kuin miltä hän näyttää muutenkin. Ilmeineen, oloineen, kauniine hymyineen. Mutta joskus kuvattava huudahtaa, että “Enhän minä näytä yhtään tuolta!” ja valitsee jonkun aivan toisen kuvan (joka saattaa omasta mielestäni olla kaunis, mutta ei juurikaan kuvattavan näköinen). Tätä valintaa kunnioitan ehdottomasti, kuvattavan valitsema kuva on aina paras kuva. Mutta tästä huomaamme kuinka erinäköinen kuva ihmisellä on itsestään verrattuna muiden näkemyksiin. Sama pätee brändeissä.

Se, miltä brändinrakentajat kokevat tai haluavat brändinsä näyttävän, saattaa poiketa voimakkaasti siitä, miten ihmiset sen kokevat. Muutama vuosi sitten teetin Viestintätoimisto Deskille imagotutkimuksen Taloustutkimuksella. Palaverissa tutkija kertoi kuinka hänen kollegansa oli todennut meistä, että se on joku pikkutoimisto. Valaisin tutkijaa siitä, kuinka olimme kymmenen suurimman toimiston joukossa (tällä hetkellä viidenneksi suurin Suomessa) ja imagotutkimuskin lopulta paljasti, että olimme jo tuolloin viidenneksi tunnetuin toimisto.

Monesti sitä unohtuu norsunluutorniinsa omien mielikuviensa kanssa ja unohtaa, että brändi ei ole se haavekuva, jonka brändinrakentajat asettavat, vaan se, mitä ihmiset siitä ajattelevat. Tuo tutkijan kommentti avasi silmäni siihen, että meidän on syytä viestiä terävämmin itsestämme, vahvuuksistamme, tekemisistämme. Ja tulokset näkyvät nyt, voimakkaammin kuin koskaan ennen. Mutta sama ohje pätee muillekin viestinnän tekijöille. Älkää unohtuko torneihinne hienojen brändimääritelmienne kanssa, vaan astukaa niiden kanssa ulos. Brändi on juuri niin totta, miten muut ihmiset sen kokevat.

  • Facebook
  • LinkedIn
  • RSS
  • Twitter
18.04.2012
Juhani Levola


VIESTINNÄN ABC, OSA 1: Koska kannattaa tiedottaa?

Viestintätoimiston edustajana yksi yleisempiä kuulemiani kysymyksiä on, että koska oikein kannattaa tiedottaa. Lyhyt vastaus on ennen kaikkea: silloin, kun on asiaa. Vaikka uutisköyhänä aikana kevyempikin uutinen voi toki ylittää uutiskynnyksen, niin olematon uutinen ei tee sitä koskaan. Vastaavasti tiukankin uutiskilpailun aikana tarpeeksi kova juttu läpäisee seulan aina.

Toki ajoitustakin kannattaa miettiä. Esimerkiksi vuoden alku on tai kesä on yleensä varsin rauhallista aikaa. Samoin alkuviikko on loppuviikkoa hiljaisempaa. Aamupäivä puolestaan on iltapäivää otollisempi.

Näiden yleisten sääntöjen lisäksi on hyvä miettiä myös asiaa tapauskohtaisesti. Piirakanleivontaohjeet sopivat hyvin kepeään kesäaikaan, mutta vakavaa yhteiskunnallista keskustelua voi olla parasta herättää vasta loppukesästä elokuussa. Radiot puolestaan kaipaavat tietoa jo hyvin aikaisin, heti klo 6 aamulla. Tämäkin kannattaa muistaa, jos radiot ovat erityiskohderyhmänä.

Joka joulu lehdet ovat täynnä jouluruokaohjeita, toukokuussa kevään juhlia ja elokuussa elämäntaparemonttijuttuja. Joka vuosi toistuvat sesongitkin kannattaa siis muistaa. Vaikka ne ovatkin kuluneita aiheita, niistä puhutaan joka vuosi. Deskinkin toimittajakyselyissä kaivataan joka kerta lisää tällaista tietoa.

  • Facebook
  • LinkedIn
  • RSS
  • Twitter
03.04.2012
Tomi Karmaluoto


Pilvilinna ja uutinen eivät sovi samaan pakettiin

Pauligin kahvimainokset. Fazerin suklaamainokset. Kaunista, rauhallista ja visuaalisesti upeaa. Mainoskuvien tekemiseen käytetään suhteessa näytettävään sekuntimäärään todella paljon aikaa. Verrokiksi voisi ottaa uutiskuvauksen, jossa näytettävää sekuntimäärää kohden työtunteja on murto-osa.

Mainoskuva toimii tietysti mainoksissa, mutta kuinka hyvin se toimii uutisten yhteydessä? Mielestäni surkeasti. Jos mainosmainen kuvaustyyli lyödään uutisen yhteyteen, syö se suoraan uutisen uskottavuuden. Ihminen saa ristiriitaisia viestejä, jolloin perinteinen tapa reagoida on olla uskomatta yhtään mitään, ja koko projekti on hukkaan heitettyä aikaa.

Sama kaava toimii myös viestinnässä ja videoissa. Ja lehdistötiedotteen kylkeen tarjotussa valokuvassa. Jos haluaa uskottavuutta, ei kannata rakentaa kuvallisia pilvilinnoja ja hattaroita, jos niistä ei ole oikeasti kysymys.

  • Facebook
  • LinkedIn
  • RSS
  • Twitter